Linkit | FAQ | Sivukartta | Etsi
Piispojen muotokuvat
Robert Valentin Frosterus 1851-1884

Robert Valentin Frosterus 1851-1884

s. 14.2.1795 Pudasjärvellä, k. 20.5.1884 Kuopiossa. Puoliso vuodesta 1829 vapaaherratar Anna Aurora Lybecker (k. 1867).

Vanhemmat: kirkkoherra, teol.tohtori Johan F. ja Anna Beata Humble. Valmistui fil. tohtoriksi (maisteriksi) 1819, teologian dosentiksi 1821 ja teologian lisensiaatiksi 1824 sekä valittiin jumaluusopillisen tiedekunnan apulaiseksi 1829. Siirtyi 1837 Iisalmen kirkkoherraksi. Kun Kuopion hiippakunta perustettiin vuonna 1851, Frosterus nimitettiin piispanvirkaan 2. ehdokassijalta. Hän osoittautui tarkaksi ja tarmokkaaksi hallintomieheksi, mutta hiippakuntansa hengelliseen elämään hänellä ei ollut paljon kosketusta; itse asiassa hän käsitystavaltaan edusti vielä valistusajan rationaalista kantaa. Hän toimi jäsenenä useissa valtionkomiteoissa sekä otti osaa vuosien 1863-64 valtiopäiviin, joilla esiintyi liberaalisten pyrkimysten kannattajana.

Frosterus suoritti ylioppilaana ensimmäisen tunnetun Homeroksen suomennoksen kääntäen todennäköisesti Iliaan 1. rapsodian kokonaisuudessaan. Siitä julkaistiin vain muutamia säkeitä P.A.Sondénin väitöskirjassa Upsalassa 1817. Hän oli suomalaisen kirjallisuuden seuran perustajia 1831. Frosteruksen lapset korotettiin 1875 isän ansioiden johdosta aatelissäätyyn nimellä af Frosterus

Gustaf Johansson 1885-1897

Gustaf Johansson 1885-1897

s. 10.1.1844 Ylivieskassa, k. 24.7.1930 Turussa. Puoliso vuodesta 1873 Sofia Emelie Björkman (k. 1925).

Vanhemmat: kirkkoherra Gustaf J. ja Johanna Emilia Schalin. Johansson kasvoi herännäiskodissa, jonka pojista viisi tuli papiksi. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1868 ja vihittiin papiksi 1871. Hän toimi väliaikaisena pappina Hämeessä sekä valmistui teologian kandidaatiksi 1874 ja teologian lisensiaatiksi 1875. Samana vuonna hänet nimettiin dogmatiikan ja etiikan dosentiksi ja 1877 samojen alojen professoriksi.

Väitöskirjat olivat Pantheismens inflytande på de dogmatiska grundbegreppen I R. Rothes speculativa teologi (1875) ja Det kristliga samvetsbegreppet och des historik (1876). Opiskellessaan 1868-70 Saksan ja Sveitsin yliopistoissa Johansson oli saanut voimakkaita vaikutteita tübingeniläiseltä prof. J.T.Beckiltä ja hänen raamatullisesta teologiastaan, joka monessa kohden tuntui vastaavan sitä kristillisyydenkäsitystä, jonka hän oli itse lapsuudessaan ja nuoruudessaan omaksunut. Yliopistollisessa opetustoimessaan ja sittemmin piispana Johansson edusti arvovaltaisella ja tehokkaalla tavalla tämän suunnan ajatuksia kirkon piirissä.

Johansson oli 1884 asetettu toiselle sijalle Porvoon hiippakunnan piispan vaalissa. Vuonna 1885 hänet nimitettiin Kuopion piispaksi, mihin hän oli saanut äänten enemmistön. Kuopiosta hän siirtyi 1896 Savonlinnan hiippakuntaan ja vuonna 1899 hänet valittiin Suomen arkkipiispaksi, missä toimessa hän olla yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hiippakunnissaan hän liikkui ahkerasti tarkastusmatkoilla ja saavutti yleistä arvonantoa, joskin hänen jyrkästi vieroksuva suhteensa lestadiolaisuuteen muodostui Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa paikoin syvemmän hengenyhteyden esteeksi.

Johansson oli erittäin tuottelias hengellinen kirjailija. Hän oli osallisena vuoden 1886 uusien virsikirjojen aikaansaamisessa. Vuoden 1893 kristinoppi on pääasiallisesti hänen työtään. Raamatunkäännöskomitean jäsenenä ja puheenjohtajana hän oli 1886-1913, viimeksi mainittuna vuotena valmistui Uuden testamentin suomennos. Hän julkaisi laajat saarna- ja hartauspuhekokoelmat Saarnoja (1894-98) ja Herran sana pysyy iankaikkisesti (1914-16) sekä Raamatullisia mietelmiä vuoden joka päivälle (1930), kansantajuisen esityksen pyhä uskomme (1897) sekä tieteelliset teokset Kristillinen uskonoppi (1924) ja Kristillinen siveysoppi (1926). Lisäksi hän kirjoitti mm. muistelmia prof. A.W. Ingmanista (1927). Johansson, joka Ingmanin tavoin oli professorina luennoinut pääasiassa suomeksi, kehitti ja täsmensi teoksissaan ansiokkaasti myös suomenkielistä teologista kirjallisuutta ja kehitti hengellistä sanastoa.

Otto Immanuel Colliander
1897-1899

Otto Immanuel Colliander 1897-1899

Hymnologi, sukutieteilijä; s. 9.4.1848 Valkealassa, k. 17.12.1924 Savonlinnassa. Puoliso vuodesta 1871 Johanna Hjelt (k. 1928). Vanhemmat: tilanomistaja Alexander Magnus C. ja Wendla Magdalena Appelberg. Valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1871, teologian kandidaatiksi ja papiksi 1877. Teologian lisensiaatiksi 1881. Toimi käytännöllisen teologian professorina 1883-97, Kuopion piispana 1897-99 ja Savonlinnan hiippakunnan ensimmäisenä piispana 1899-24.

Collianderin varsinaisista julkaisuista ovat tärkeimmät professorinväitöskirja Grunddragen af det bibliska kyrkobegreppet (1882), missä hän esiintyy ns. raamatullisen suunnan selväpiirteisenä edustajana, sekä keskeneräiseksi jäänyt evankeliumitekstien selitysteos Eksegeettis-homileettinen käsikirja (1891-94). Hänen harrastuksensa kohteina olivat hynologia ja kirkkomusiikki, sekä sukututkimus. Ensimmäistä hän käsitteli myös lisensiaatti-tutkimuksessaan Om den kyrkliga psalmen jemte inledning till evangelisk-luthersk hymnologi (1880).

Colliander toimi vuosina 1886 ja 1898 koraalikomiteoiden sekä vuoden 1903 lukkarinopetuskomitean puheenjohtajana ja toimitti yhdessä R. Faltinin kanssa vuosien 1888 ja 1897 koraalikirjat. Periaatteitaan hän selvitteli teoksessaan Kysymys uudesta koraalikirjasta Suomen kirkolle (1898). Sen pohjalta valmistuivat uusi Koraalivirsikirja ja siihen liittyvä Koraalikirja vuonna 1903. Hänen 30 vuotta kestäneen erinomaisen perusteellisen genealogisen tutkimustyönsä tuloksena ilmestyi 1910-18 keskeneräiseksi jäänyt Suomen kirkon paimenmuisto 19. vuosisadan alusta nykyaikaan 1-2. Sen julkaisemattomat ainekset ovat Suomen valtionarkistossa.

Juho Rudolf Koskimies
1900-1936

Juho Rudolf Koskimies 1900-1936

Kirkkohistorioitsija, s. 24.9. 1859, Juvalla, k. 8.2.1936 Oulussa. Puoliso vuodesta 1886 ooppera -laulajatar Lydia Alfonsine Lagus. Vanhemmat: Kirkkoherra Oskar Wilhelm Forsman ja Maria Gustafva Ahlholm. Otti suomalaisen nimensä 1906. Vihittiin papiksi 1884 sekä valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1896, teologian kandidaatiksi samana vuonna ja teologian lisensiaatiksi 1899. Nimitettiin Lapuan kappalaiseksi 1889 ja toimi Turun tuomiokapitulin asessorina 1897-1900. Sai kolmannelta vaalisijalta nimityksen Kuopion (Oulun) hiippakunnan piispaksi 1900. Otti osaa kirkolliskokouksiin vuodesta 1898 sekä oli edustajana vuosien 1904-1906 valtiopäivillä. Oli vuoden 1909 papiston palkkaus- ja virkatalolakikomiteojen puheenjohtajana.

Koskimiehen tärkeimmät kirkkohistorialliset tutkimukset olivat Suomen kirkollisten olojen uudistus Ison Vihan jälkeen (väitöskirja 1899) ja Kaarle Fredrik Mennander ja hänen aikansa (1900). Hän kirjoitti myös Lapuan pitäjän historian (1908). Historiallisiin aiheisiin liittyy myös hänen hartauskirjansa Päivämuistoja 1-2 (1914-15).

Piispana Koskimies liikkui ahkerasti laajan hiippakuntansa syrjäisimmissäkin osissa. Osittain tämän henkilökohtaisen kosketuksen tulosta oli välien tasaantuminen Pohjois-Suomen voimakkaimman uskonnollisen suuntauksen lestadiolaisuuden ja hiippakunnan hallinnon välillä. Vuonna 1921 hän teki myös matkan Amerikkaan suomalaisten siirtolaisten luokse. Tämän matkan tuntemuksia ja tapahtumia hän kuvasi teoksessaan Amerikan matkalta (1925).

Juho Abraham Mannermaa
1936-1943

Juho Arbraham Mannermaa 1936-1943

s. 29.5.1871 Rantsilassa, k. 6.2.1943 Oulussa. Puolisot: 1. vuodesta 1900 Laura Magdalena Schwartzberg (k. 1908); 2. Vuodesta 1942 Anna Elisabet Moisio. Vanhemmat: kanttori Abraham Mennander ja Brita Niilekselä. Otti suomalaisen nimensä 1906. Vihittiin papiksi 1893, oli Kuopiossa kirkkoherranapulaisena 1893-1902, Oulussa lääninvankilan ja lääninsairaalan saarnaajana 1902-18 ja Kuopion (Oulun) tuomiokapitulin asessorina 1906-18. Valittiin 1918 Oulun tuomiorovastiksi ja 1936 Oulun hiippakunnan piispaksi. Oli kirkolliskokousten jäsenenä 1908-41 vaikuttaen huomattavalla tavalla asioiden käsittelyyn ja ratkaisuun sekä toimi mm. vuosien 1928 ja 1938 kirkolliskokousten asettaman papiston eläkelaitoskomitean puheenjohtajana. Oli edustajana vuosien 1905 ja 1906 valtiopäivillä. Eduskunnassa suomalaisen puolueen ja myöhemmin kokoomuspuolueen valitsemana 1911-16, sekä 1922-26.

Mannermaa oli erittäin oppinut teologi, jolla oli myös laaja lukeneisuus oman alansa ulkopuoleltakin. Hänen harrastuksensa kohteena olivat Raamatun alkukielet ja selitysoppi. Mannermaan julkaisuja olivat Vanhan testamentin selittämisestä seurakunnalle (1907), Jobin kirjan viittauksia kärsimyksistä ja kärsivien sielunhoidosta (1911), hartauskirja Sovituksen sana (1937) sekä Kirkot käänteiden ja ratkaisujen aikana (1937). Yhdessä J.E. Hyvärisen kanssa hän toimitti arvokkaan Uuden testamentin selitysteoksen 1-3 (1916-29) ja laati siihen mm. Matteuksen ja Markuksen evankeliumien selitykset. Oli vuodesta 1918 raamatunkäännöskomitean jäsen sekä sen puheenjohtaja työn tärkeässä loppuvaiheessa vuodesta 1931. Hän sai vuonna 1923 teologian tohtorin arvon.

Yrjö Aukusti Vallinmaa
1943

Yrjö Aukusti Vallinmaa 1943

s. 8.7.1892 Tampereella, k. 4.7.1943 Inarin Laanilassa. Puoliso vuodesta 1927 Anja Poropudas. Vanhemmat: maalari Kaarlo Wallenius ja Gustava Wilhelmina Lindholm. Vihittiin papiksi 1917 sekä valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1933 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1935. Oli Oulun virallisena kirkkoherranapulaisena 1918-32 ja samalla Pohjanmaan jääkäripataljoonan pastorina 1928-34 sekä toimi Oulujoen kirkkoherrana 1932-40. Oli Oulun tuomiokapitulin asessorina 1934-40 ja Oulun tuomiorovastikunnan lääninrovastina 1939-40. Iisalmen kirkkoherraksi 1940 ja vuonna 1941 Oulun tuomiorovastiksi. Nimitettiin 1943 Oulun hiippakunnan piispaksi, mutta sai muutaman viikon kuluttua vihkimisestään surmansa jouduttuaan Lappiin tekemällään tarkastusmatkalla seuralaisineen vihollispartion yllättämäksi.

Vallinmaa harrasti erityisesti kirkollista taidetta ja kuorolaulua ja oli mm. kristillisen taideseuran johtokunnan jäsen ja sen Oulun osaston puheenjohtaja. Hänet tunnettiin myös pyhäkoulutoiminnan edistäjänä. Julkaisi tutkimukset Kirkkoisä Augustinuksen kääntymys (1929) ja Piirteitä Gustaf Johanssonin toiminnasta Kuopion hiippakunnan piispana (1937). Lisäksi hän avusti aktiivisesti kristillistä aikakausi- ja sanomalehdistöä.

Väinö Rafael Malmivaara
1943-1954

Väinö Rafael Malmivaara 1943-1954

s. 7.11. 1879 Kiuruvedellä k. 14.11.1958 Kiuruvedellä. Puoliso vuodesta 1904 Ellen Maria Gummerus. Vanhemmat: Herännäisjohtaja Wilhelm M. ja Karin Rajander. Ylioppilaaksi vuonna 1899. Valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1907 ja suoritti jumaluusoppineen erotutkinnon 1912. Vihittiin papiksi 1913. Rovastin ja teologian kunniatohtorin arvonimet vuonna 1929. Opintomatka yhdysvaltoihin 1925. Toimi Lapuan yhteiskoulun opettajana vuosina 1904-1908. Kainuun kansanopiston johtajana 1909-1913 ja Karhumäen kansanopiston johtajana 1914-1926. Kiuruveden kirkkoherra vuosina 1926-1943. Vuonna 1943 siirtyi hetkeksi Lapualle, josta tuli valituksi Oulun hiippakunnan piispaksi samana vuonna. Toimi Iisalmen rovastikunnan lääninrovastina vuosina 1933-43. Herättäjä-yhdistyksen päätoimikunnan esimies vuonna 1922-. Eduskunnassa vuosina 1927-32. Kirkolliskokouksen jäsenenä vuonna 1928. Kiuruveden kunnanvaltuutettu ja säästöpankin hallituksen jäsen.

Laajan hiippakunnan hengellisenä päämiehenä piispa Malmivaaralla oli alusta alkaen raskas taakka kannettavanaan. Sodan aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lievittäminen leimasi voimakkaasti Malmivaaran piispuuden aikaa. Tuhotun Lapin sekä koillismaan uudelleen rakentaminen olivat hänelle voimia kysyvä elämäntehtävä. Kaiken kärsimyksen keskellä voimallinen ja rohkaiseva sananjulistus koitui lohdutukseksi lukuisille hiippakunnan jäsenille. Sodan hävityksestä huolimatta hän kävi pitkillä, vaivalloisilla tarkastusmatkoilla hiippakunnan syrjäisimmilläkin seuduilla. Hänen vaatimaton, hurskauden ja nöyryyden leimaama persoonallisuutensa kohotti hänet koko hiippakunnan kunnioittamaksi ja rakastamaksi piispaksi. Hänen osuutensa Pohjois-Suomen kirkkojen jälleenrakennuksessa oli merkittävä.

Julkaisuja: Rukousvirsiä (1933), Matti Mankulanaho (1934), Kristuksen rakkaus (1945).

Olavi Konstantin Heliövaara
1954-1963

Olavi Konstantin Heliövaara 1954-1963

s. 21.2.1891 Kurussa k. 12.10.1980 Oulussa. Puoliso vuodesta 1918 Hanna Irene Schänberg. Vanhemmat: Kansakoulunopettaja Oskar Fredrik H. Ja Sofia Charlotta Brandthill. Ylioppilaaksi vuonna 1910. Vihittiin papiksi 1914. Teologian .kand:ksi 1933. Sai samana vuonna rovastin arvonimen. Teol. kunniatohtoriksi 1955. Opintomatka Saksaan ja Skandinaviaan vuonna 1937. Ruoveden 2. kappalainen vuosina 1922-1934. Raahen kirkkoherra 1922-34 ja samalla keskikoulun jatkoluokan opettaja 1922-1927. Oulun suomalaisen jatkokoulun opettaja 1928-1933. Kirkolliskokouksen jäsen 1933, -43, -53, -58, -63. Kirkolliskokouksen sihteerinä 1948. Porvoon suomalaisessa seurakunnassa vuosina 1934-44. Porvoon kaupungin suomenkielisen kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja 1938-44. Suomen kirkon sisälähetysseuran johtokunnassa 1945-54. Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliitossa1946-54. Kristillisen taideseuran johtokunnassa 1946-1954. Seurakuntaopiston säätiön hallituksessa 1947. Oulun diakonissakodin johtokunnassa 1956. Nuorten Ystäväin yhdistyksen johtokunnassa 1957. Vanhojen ja työkyvyttömien pappien ja kanttoriurkurien viranhoidon avustamiskomiteassa 1933. Kirkollisvirkakomitean eläkelaitoskomitean sihteeri ja varapuheenjohtaja 1938-1942. Kirkolliskokouksen vuosina 1943, -48 ja -58 asettaman kirkollislain uudistamiskomitean jäsen sekä 1953 asetetun kirkkolain uudistamiskomitean jäsen. Diakonissain palkkausta ja eläkettä koskevan komitean puheenjohtaja. Oulun tuomiokapitulin asessori 1928-1934. Tampereen tuomiokapitulin asessorina 1940-1944. Kirkkohallituksen kirkkoneuvos vuosina 1944-1954. Oulun hiippakunnan piispa 1954-63.

Julkaisuja: Jeesus - tutkimuksen probleemeja (1932), Lakeja ja asetuksia kirkollisille toimihenkilöille (1936), Kirkkolaki 4.p. (1945).

Leonard Pietari Tapaninen
1963-1965

Leonard Pietari Tapaninen 1963-1965

s. Hämeenlinna 5.4.1893. k. 24.2.1982 Espoo. Puoliso vuodesta 1934 Anna-Greta Forss. Vanhemmat: Vanginvartija Pietari T. ja Eliina Vilhelmiina Heikkilä. Ylioppilaaksi 1911, teologinen erotutkimus 1914. Vihittiin papiksi 1915 Kunniatohtori 1963. Opinto- ja edustusmatkoja eri puolelle Eurooppaa, sekä yhdysvaltoihin ja Palestiinaan 1930. Vesilahden kappalainen 1920-1922. Ylitornion kirkkoherrana 1922-52. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana ja tuomiorovastina 1952-63. Oulun hiippakunnan piispa 1963-1965. Sk.p. pappi 1926-1939, Oulun tuomiokapitulin asessorina 1946-1952. Kirkolliskokouksen jäsen 1933-1963, eduskunnassa 1933-1936. Luterilaisen maailmanliiton Suomalaisessa komiteassa 1948-1965. Tornionlaakson valistusliiton puheenjohtaja 1930-1945. Ylitornion kristillisen opiston johtokunnassa 1924, Ylitornion yhteiskoulun hallituksessa 1946-1952. Kansakoululautakunnan puheenjohtajana, papiston palkkauslain tarkistuskomiteassa 1955. Sielunhoitokomiteassa 1955-1956. Kirkkokäsikirjakomitean jäsen 1943-1958. Suomen kirkon sisälähetysseuran valtuuskunnassa 1960. Suomen lähetysseuran johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja 1959.

Tapaninen teki pitkäaikaisen ja monin tavoin vaikuttaneen elämäntyönsä Pohjois-Suomessa sen eri seurakuntia ja lestadiolaista herätysliikettä palvellen. Pohjois-Suomen lisäksi hänen sydäntään lähellä oli lähetystyö. Se vei hänet pitkille kaukomatkoille, ja niinpä hän vielä 75-vuotispäivänään vihki papiksi Taiwanin ensimmäisen luterilaisen papin.

Julkaisuja: Lutherin kirkkonäkemys 1942.

Kaarlo Johannes Leinonen
1965-1979

Kaarlo Johannes Leinonen 1965-1979

s. 7.3.1916 Paavolassa k. 8.3.1986 Lahti. Puoliso vuodesta 1941 lehtori Lahja Poropudas. Vanhemmat: Kauppias Leonard Aleksanteri Leinonen ja Hilda os. Päkkilä. Ylioppilaaksi 1935, vihitty papiksi 1941, teologian kandidaatiksi 1945, lisensiaatti ja tohtori v. 1951. Opintomatka Englantiin 1947. Ylimääräinen pappi Kuusamossa 1946-1951 ja Turtolassa 1951-1952. Kemin kaupungin seurakunnan kappalainen 1952-1953. Ylitornion kirkkoherra 1953-1965. Oulun hiippakunnan piispa 1965-1978. Oulun tuomiokapitulin asessori 1955-1961, Tornion rovastikunnan lääninrovastina 1955-1965. Kirkolliskokouksen jäsen 1953. Kirkkokäsikirjakomitean 1958-1963. Kirkkolakikomitean puheenjohtaja 1963-1968. Ylitornion kristillisen kansanopiston johtokunnassa 1953-.

Piispana Leinonen seurasi toista aikaisempaa Ylitornion kirkkoherraa, L.P. Tapanista. Yhteistä heillä oli myös hengellinen näkemys, vahoillislestadiolaisuus., jonka pääsuuntaukseen he tosin eivät enää piispavuosinaan kuuluneet. Rintamalla itse vaikeasti haavoittuneen Leinosen ehkä eniten arvostamiin ajallisiin arvoihin kuului isänmaallisuus, jota hän ei myöskään kaihtanut puheissaan tuomasta julki. Ansioistaan Leinonen oli saanut mm. Suomen valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin sekä 4. lk Vapaudenristin.

Julkaisuja: Frederick Denison Mauricen sosiaalietiikka hänen teologisten peruskatsomustensa valossa (väitöskirj.) 1951, Turtola-Pello 1958, Keskustelua ripistä Suomen kirkossa 1962 (engl.).

Väinö Olavi Rimpiläinen
1980-2000

Väinö Olavi Rimpiläinen 1980 - 2000

© Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Ojakatu 1, PL 85, 90101 Oulu. Puh: (08) 5358 510 Fax: (08) 5358 533