OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULIN TALON JA PIISPAN ASUNNON VAIHEITA
1. Kuopiosta Ouluun
Jäähyväiskirjeessään pohjoisen hiippakunnan papistolle 15.5.1900 Savonlinnan piispaksi siirtyvä Immanuel Colliander kertoi hieman tuomiokapitulin siirrosta Kuopiosta Ouluun. Hän sanoi aluksi olleensa suopea muutolle, koska pohjoisen hiippakunnan painopiste uusien aluejärjestelyjen vuoksi siirtyi pohjoisemmaksi.
Sittemmin kuitenkin tämä "vakaumus alkoi horjua", mihin vaikutti "tavallansa myös se kohteliaisuuden puute, minkä Oulun kaupungin valtuusto osoitti hiippakunnan hallitukselle ja tälle muuttokysymykselle, kieltämällään antamasta tonttipaikkaa Tuomiokapitulin taloa varten, jonka rakentamisesta oli kysymys nostettu".
Aluksi näyttää siis olleen olemassa suunnitelma uuden rakennuksen rakentamisesta, johon olisivat tulleet tuomiokapitulin tilat ja piispan virka-asunto. Hanke kuitenkin tylysti raukesi. Näin kulkeutuivat erilleen pitkäksi aikaa nykyinen tuomiokapitulitalo, tuomiokapitulin sijoituspaikka ja piispan asunto, mikä tilanne jatkui vuoden 1952 loppupuolelle asti.
2. Tuomiokapitulin talon omistajista
Tulipalo hävitti suurimman osan Oulua toukokuussa 1822. Ensimmäinen tunnettu asuja nykyisellä paikalla Ojakadun ja Rantakadun kulmauksessa palon jälkeen oli karvarimestari Alfred Lund. Hän tarvitsi ammattinsa harjoittamiseen runsaasti vettä ja sijoittui siksi tänne. Hän rakennutti tälle paikalle kaksikerroksisen sileäpintaiseksi rapatun kivitalon. Sen hävitti Oulun keskustan suurpalo 2.-3. 11. 1882.
Palosta säilyivät kuitenkin kiviseinät, ja niitten päälle rakennettiin uutta. Tontin osti ja rakennutti kauppaneuvos J. G. Bergbom. Palaneen Lundin talon muurien varaan suunnitteli Oulun läänin vt. lääninarkkitehti Johan Ludvig Lybeck nykyisen kaksikerroksisen Ojakadun suuntaisen osan 1884. Tyyliltään rakennus edustaa uusrenessanssia.
Yksikerroksisen puuosan Rantakadun varrella Hallituskadun kulmaan asti suunnitteli 1883 lääninarkkitehti Frans Fredrik Wilhelm Lüchou. Se on ns. "nikkarityyliä", jossa uusrenessanssin aiheita on sovellettu puurakentamiseen. Kivisen piharakennuksen suunnitteli 1890-luvulla em. Lybeck. Sen Hallituskadun puoleinen pääty on viime vuosisadan lopun rikkaan arkkitehtonisen muotokielen vuoksi erityisen huomionarvoinen.
Bergbomien aikana talo oli ennen muuta asuintalo. Kuitenkin puurakennuksen Hallituskadun puoleisessa päässä toimi insinööri Karl Löfhjelmin rautakauppa. Vuonna 1896 merikapteeni Henrik Wilhelm Snellman osti tontin kiinteistöineen Bergbomin perikunnalta, ja siitä lähtien talo oli "Snellmanin talo".
Merikapteeni Snellman oli Johan Vilhelm Snellmanin serkun poika. Hän oli suurimman Oulussa rakennetun laivan, fregatti "Toivon", kapteeni, se maineikas oululaisten "Toivonherra ja kommesrootin poika". Hän oli jo 1881 ryhtynyt rautakauppiaaksi, ja varusti nyt talonsa Rantakadun suuntaisen puuosan suurimmaksi osaksi rautakauppansa päämyymäläksi. Tämä oli se kuuluisa "HooVee". Liike suljettiin 1903 merikapteeni Snellmanin kuoleman (1902) jälkeen ja jatkoi toimintaansa muualla. Snellman perheineen asui Ojakadun puoleisessa kiviosassa, jossa ainakin ajoittain oli muitakin asukkaita. Snellmanit omistivat kiinteistön pitkään. Siinä asuttiin ja siinä harjoitettiin liiketoimintaa. Mm. Oy Alko Ab toimi Ojakatu I:ssä tuomiokapitulin nykyisissä hallintotiloissa vuosina 1933-1952.
Senkin jälkeen, kun tuomiokapituli ja piispa olivat muuttaneet taloon, joitakin Alkon asiakkaita poikkesi sisälle, mistä on säilynyt monia kaskuja. Vuonna 1952 valtio osti talon Snellmanin perikunnalta kirkkohallitukselta lainaamillaan varoilla. Tuolloin tämän kunnianarvoisan talon katon alle pääsivät sekä tuomiokapituli että piispan asumus. Vuonna 1997 talo siirtyi kirkon omistukseen.
3. Tuomiokapitulin sijoituspaikat
Pohjoisen hiippakunnan tuomiokapituli aloitti toimintansa Oulussa 1.6.1900. Sen nimenä säilyi vielä Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli. Tuohon aikaan eläteltiin vielä toiveita omasta talosta, mutta kirjelmällään 1.5.1901 senaatti kuitenkin ilmoitti, että asia ei sillä kertaa antanut aihetta toimenpiteisiin. Tästä alkoivat tuomiokapitulin pitkät vuokralaisvuodet.
Ensimmäisenä sijoituspaikkana oli Snellmanin talon alakerta Ojakatu I:ssä toukokuun loppuun 1926. Tänä aikana nimikin ehti muuttua Oulun hiippakunnan tuomiokapituliksi asetuksella 14.7.1923. Seuraavana vuokrapaikkana oli Kaarlenholvin ylempi kerros Kauppurienkatu 6:ssa 1.6.1926-1.7.1937.
Elokuussa 1937 valmistui Oulun Puhelin Oy:n uusi toimitalo Kauppurienkatu 8:ssa, ja sen suojissa tuomiokapituli toimi talon valmistumisesta loppuvuoteen 1952. "Snellmanin talo" siirtyi valtiolle 1952, kuten edellä on kerrottu, ja sen Ojakadun puoleisen kivirakennuksen alakerta kunnostettiin kapitulin tiloiksi ja yläkerta piispan asunnoksi sekä Rantakadun puoleinen puurakennus tuomiokapitulin henkilökunnan asunnoiksi.
Majanmuutto tapahtui loppuvuodesta 1952, ja tuomiokapitulin ensimmäinen istunto pidettiin uudessa, mutta samalla vanhastaan tutussa paikassa 5.1.1953. Istunnon pöytäkirja kertoo piispa Malmivaarasta, joka toimi istunnon puheenjohtajana: "Herra Piispa alkoi istunnon puheella, jossa hän toi ilmi kiitollisuuden siitä, että Oulun hiippakunnan tuomiokapitulilta nyt on päättynyt vuokralaisena olo ja se on saanut siirtyä toimimaan omassa talossa. Samalla hän rukoili siunausta Jumalalta tuomiokapitulin työlle uuden talon suojissa".
Tuomiokapitulin talo pääsi kaupunginhallituksen päätöksellä 31.1.1978 osaksi säilytettävää Oulua. Tästä johtui, että piispa Olavi Rimpiläisen astuessa virkaansa vuoden 1980 alussa valtio aloitti kiinteistössä huomattavat korjaus- ja entisöimistyöt. Tuolloin tuomiokapitulin hallinnollisen osaston toimistotiloiksi otettiin entisten tilojen lisäksi piispan virka-asunnosta kolme huonetta ja loput entisen virka-asunnon tilat kunnostettiin vastaanottotiloiksi. Nämä tuomiokapitulin hallinnollisen osaston tilat onnistuttiin osittain kalustamaan perinnekalustoilla. Niinpä alakerrassa sijaitsevan tuomiokapitulin istuntosalin kalusto on Kuopiosta tänne tuotu istuntosalin alkuperäinen kalusto, siis suunnilleen yhtä vanha kuin hiippakunta itsekin.
Toisen kerroksen vastaanottotilojen perähuoneen kalusto on piispa Koskimieheltä saatu, ruokasalin kalusto piispa Tapaniselta saatu ja salin katossa riippuu jonkun Snellmanin Tukholmasta tuolle paikalle tilaama kristallikruunu, varmaankin Oulun upeimpia. Näiden korjaustöitten yhteydessä myös tuomiokapitulin toiminnallinen osasto eli hiippakuntasihteerit ja lähetystoimisto pääsivät saman katon alle. Toiminnallinen osasto sai tuolloin tiloikseen Ojakadun rakennuksen vinttikerroksen ja Rantakadun rakennuksesta entisen notaarin asunnon.
Merkittävä muutos talon käyttöön ja tilojen järjestykseen liittyen tapahtui vuoden 2003 aikana toteutetun perusteellisen remontin yhteydessä. Tähän mennessä myös hiippakunnan piispa oli vaihtunut Samuel Salmen astuttua virkaansa loppiaisena 2001.
Remontin myötä koko toiminnallinen osasto sijoitettiin Rantakadun puoleiseen puurakennukseen. Lähetystoimisto sai uudet ja asiakaspalveluun soveltuvammat tilat ”neiti Leinosen asunnosta” Hallituskadun puolelta. Piispan edustus- ja juhlatiloja laajennettiin uudella kustavilaisella huoneella asessorien työhuoneen siirryttyä kolmanteen kerrokseen.
Remontin yhteydessä kiinteistöön saatiin myös toivotut kunnolliset neuvottelu- ja koulutustilat. Hevostalleina ja sittemmin autotalleina toimineen tiilisen sivurakennuksen ottaminen koulutuskäyttöön muutti merkittävästi tuomiokapitulin käytännön työtä. Kiinteistöstä tuli piispa Salmen mukaan näin myös toiminnallisesti palveleva hiippakuntakeskus.
Oulun evankelis-luterilaisen hiippakunnan tuomiokapitulin kiinteistö siunattiin uudelleen käyttöön 9.1.2004. Piispa Samuel Salmen toimittamaan käyttöönottosiunaukseen ottivat osaa rakentajien, rakennuttajana toimineen kirkkohallituksen sekä hiippakunnan edustajat. Ekumeenisina vieraina olivat siunausrukoukseen yhtyneet Oulun ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta Panteleimon sekä Oulun roomalaiskatolisen seurakunnan kirkkoherra Paolo Berti.
4. Tuomiokapitulin talo piispan asuntona
Tuomiokapitulin talo on toiminut paitsi kollegion istuntopaikkana ja viranhaltijoiden työskentelytiloina, myös piispan asuintiloina. Ojakadun puoleisen rakennuksen, ns. kivipuolen, toinen kerros toimii edelleen piispan edustus- ja juhlahuoneistona. Muistona historiasta on Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa virassa aikaisemmin palvelleiden piispojen muotokuvat. Myös tuomiokapitulin sihteeri Karl August Herckman ja tuomiokapitulin lainoppinut asessori Eero Ensio Heinonen on ikuistettu muotokuviin.
